Artisti: Juha Vainio Kappale: Herrat Helsingin Lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-lal-lal-la-la-la. Lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la. Säkeistö: Herrat Helsingin on hienoja sä varmaan tiedät sen. Ne on tohtoreita, maistereita melkein jokainen. Ja ne luoda lupaa tuulentupaa pelkkää sanoissaan. Hyvä kaupunkiin ei maalta ole mennä asumaan. Lyyli Leväperä tietää kyllä mitä merkitsee, kun ne kumartaa ja käteen käy ja kysyy: â?�Käykö tee?â?� Lyyli maalta tuli, miehet suli hänen edessään. Oli hauskaa jonkin aikaa, nyt on Lyyli yksinään. Kertosäe: Muista vain tyttö-kulta, maalla on puhdas multa. Jalat vie alta sulta viekkaat herrat Helsingin. Lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la. Säkeistö: Oli soittoruokaloita koko tienoo tulvillaan. Siellä pelit soi ja italian kieli kaikui vaan. â?�Vantastiko-tikoâ?�, nikotteli Lyyli innoissaan. Joka ilta uuteen paikkaan hänet vietiin tanssimaan. Oli kaunotar hän juhlittu ja riitti juhlijaa. Joka toinen pyysi kättä, kaikki antoi aravaa. Kuut ja tähdet saat, jos lähdet. Paljon hyvää luvattiin, monin sanoin Lyylin kauneutta syvää kuvattiin. Kertosäe: Muista vain tyttö-kulta, maalla on puhdas multa. Jalat vie alta sulta viekkaat herrat Helsingin. Lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la. Säkeistö: Tuli muodin oikku, alkoi aika minihameiden. Lyyli mekkoaan myös saksi poikki, kovin häpeillen. Silloin nähtiin vika Leväperän sukupolvien: Lyyli pattijalka on kuin osuuskaupan hevonen. Häipyi tohtorit ja maisterit ja hieno joukko muu. Kauniit lupaukset unohtuivat, käteen lyötiin luu. Ne on herran puheet herkässä,se sillä lailla on, tuumi Lyyli polveen potkaistu ja on nyt onneton Kertosäe: Muista vain tyttö-kulta, maalla on puhdas multa. Jalat vie alta sulta viekkaat herrat Helsingin. Lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la, lal-la-la-laa, lal-lal-la.