verse 1 On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin. Miten villin sorsan valitus soi kaislikossa öin. verse 2 Joku yksinäinen eksynyt, joka viluaan vaikeroi. Jok' on kaislikossa kierrellyt, ei emoa löytää voi. verse 3 Sun harmaajata aaltoas, olen katsonut kyynelein. Ens' surunsa itkenyt rannallas, mun on oma nuoruutein. verse 4 On syvään sun kuvasi painunut, sitä sentään ikävöin. Olen villisorsaa kuunnellut, mä siellä monin öin. Olen villisorsaa kuunnellut, mä siellä monin öin.