Intro: ) Ei aika mua säästä, ja sadan vuoden päästä On mukanani maailma hautaansa vaipunut tieltä uuden Mitä kerran saikaan, kai ikuistua aikaan Kun häviävän pieneen hetkeen sen mahdutin ikuisuuden Kuinka mä poikuuden päältäni puin ja lähteissä rakkauden uin Ja onneni häilyvän uskoin näin säilyvän ikäänkuin sadan vuoden päästäkin, muisteltais kuinka me iloittiin niin sadan vuoden päästäkin, muisteltais, kuinka me rakastettiin Ajan myötä haavat, ne parantua saavat oon yksin tänne jäänyt maailmani iltaani odottelemaan Kai ikuisesti muistan, no kunnes täältä luistan Mä muistan mitä kerran saikaan kai ikuistua aikaan Kuinka mä poikuuden päältäni puin ja lähteissä rakkauden uin Ja onneni häilyvän uskoin näin säilyvän ikäänkuin sadan vuoden päästäkin, muisteltais kuinka me iloittiin niin sadan vuoden päästäkin, muisteltais, kuinka me rakastettiin