Sä hymyilet ja kysyt,kuinka voin, kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa. No mitä tässä,kaikki toimii,ei syytä valittaa. Kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman Ja sua mä usein mietin sua tietenkin Ei oikeen ollut syytä unohtaaa Mehän oltiin rakastavaiset,mitä sitä katumaan. Vähän liian erilaiset vain,ja kumpikin kai liian omillaan Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot Kun sä puhuit vääryyksistä maailman Ja kun mä nään sut nyt,taas samaan vanhaan ansaan ajaudun ja taas silmiisi sun mä hukun. Sä koetit mulle olla aikuinen, järjen ääni oljenkorsi viimeinen. Mut mä torjuin pelastuksen ihan niinkuin vieläkin. Mut mä tajuun ajatuksen tapas sun olla ihminen Ja mä puhuin sulle aina kuinka kaunis oot Kun sä puhuit vääryyksistä maailman Ja kun mä nään sut nyt taas samaan vanhaan ansaan ajaudun ja silmiisi sun mä hukun. Oo-oo Mä hukun Oo-oo-oo Taas silmiisi sun mä hukun.