oltiin jo kauan aikaa, kuljettu rinnakkain me elettiin kahdestaan sinä ja minä vain kunnes mä sotkin kaiken en enää välittänyt petin sun luottamuksen ja siitä kärsin nyt Vaellan tietäni yksin se on raskas taival takkuinen mut`ehkä tämän kaiken ansaitsen toivon, että mä muutun ja opikseni ottaisin oi kunpa saisin kaiken vielä takaisin sun varjo mua seuraa, se ei jätä rauhaan olemuksesi painaa mun alitajuntaa aina kun silmäni suljen heti sinut nään mä missä ikinä kuljen tunnen ikävää Vaellan.. sua joku toinen tapailee, se sua suutelee et tiedä kuinka se koskee, sattuu mun sydämeen pois kaikki muistomme haihtuu onnemme unohtuu sun rakkautesi vaihtuu mun tuhoutuu Sun varjo..