Valopäitten joukkoon tähtäsin.minäkin,mut ei tuu mitään. Meditaatioon ja ismeihin,sekosin,niin kuin pitää. Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään. Tähtihetkeni mä kirjasin, mokatkin, mutt harvemmin. Ne mä villaisella painelin, painelin, tietenkin. Oppi kautta kantapään, lensi veks ja menemään. Typeryyttään on niin vaikee myöntää, myönnän sen. Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa. Mua saa,mua täytyy valistaa, muutkin mokaa. Mä en kaipaa kiikkuun riippumaan, kun käsitän, ett muutkin mokaa. Enkä karkaa kauas Nevadaan,kun käsitän, muutkin mokaa. Kärsinyt on kantapää mut se kantaa hedelmää. Typeryyttään on vaan vaikee myöntää, myönnän sen. Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa. Mua saa,mua täytyy valistaa, muutkin mokaa. Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa. Mua saa, mua täytyy valistaa, muutkin mokaa. Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa. Ja mä kämmien anna en masentaa, muutkin mokaa.