verse 1 Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta. verse 2 Ladosta tulee, hankeen jää harmaana uksen suuhun, vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun, katsoo metsää, min hongat on tuulensuojana kartanon, miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan. verse 3 Vaiti metsä on alla jään kaikki elämä makaa, koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa. Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee. verse 4 Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.