Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Päivämme täällä päätetään ennen kuin ilta antaa itsensä hämärtää mutta miksi surisin hammasta purisin hämärä on renki, isäntä lyö takaisin On taivaskin hiljaa Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan Takit ympäri käännetään aamu kun henkarin säteistään säveltää maltan hyvin odottaa öistä puhujaa on malja musta, jonka minä kohotan Ja taivas on hiljaa Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan