Intro: Verse: 1 Kerran laitakaupungissa käväisin mä tivolissa seurahani sieltä tytön sain Sievä pieni polvisukka minihame, Eskon tukka roikuskeli käsipuolessain Katsomaan me mentiin tuota kun itämaisen teltan luota kuuluttajan ääni tarinoi: Tääl fakiiri Ben Gabur Hasta tullut suoraan Intiasta Tyttö sanoi: Sinne mennään oi Verse: 2 Rahat otti vastaan kassa kohta oltiin istumassa lankkupenkin päällä notkuvan Haitaristi alkoi farssin ravisteli alkumarssin kurnutteli Muistot pohjolan Astui teltan sopukasta fakiirimme Intiasta pitkä tumma, eksoottinen mies Silmiänsä mullisteli lihaksiaan pullisteli ammattinsa alkeet hyvin ties Verse: 3 Hillitysti liikuskeli kuin jakoavain hymyeli katsehen loi raukeen vetelän Vieressäni tyttö eli huokaili ja kuiskutteli: On toista maata miehet etelän Hieno oli miehen käytös sitten alkoi jännä näytös: kieleen työnsi neulan terävän Kun suustaan puhalteli tulta sanoi vieressäni kulta: Tulinen on poika etelän Verse: 4 Pahoin voida aivan aloin kun sirpaleilla paljain jaloin käveli tuo musta pakana Otti tanssiaskeleita vaik oli pullon sirpaleita kuin maalla seuran talon takana Pitkän miekan suuhun työnsi silloin kaikki todeks myönsi: Taituri on hindupoika tuo Kyl asia on sillä lailla on suomalainen paljon vailla ei Luoja hälle lahjojansa suo Verse: 5 Väki teltasta kun poistui vanha vitsi taasen toistui: Pata oli jälleen valttia Tyttö päästi huokauksen: Kun saisi nimikirjoituksen Menettää en saanut malttia Viimein löysin pukuhuoneen näin fakiirimme värin luoneen siksi epäillen mä kysäisin: Intiasta ette varmaan olekkaan te, sen jo arvaan? "No min oun ek-tyy-pistä kotoisin"